— Zero

Ajatuksenvirtaa nukkumalähiöstä

Ajatuksia virtuaalisen kuntarajan väärältä puolelta. Nukkumalähiö – lontoon poika toteaisi, että major understatement of the year, tai jotain sinnepäin. Halikko. Kunta, jossa olin turkulainen. Taannoinen kuntaliitos tekin minusta ulkopaikkakuntalaisen Salossa. Kliseitä ja ennakkoluuloja. Väittävät sisäänpäin lämpeäviksi näitä Varsinais-Suomen kyliä. Väärässä ovat. Täällä vaan ei tunkeuduta reviirille, vaan yksityisyyttä kunnioitetaan. Mutta kun aloitteen ottaa omiin pikku kätösiin, niin lämmintä vastaanottoa löytyy enemmän kuin tarpeeksi.

Alitajuisesti olen pyristellyt vastaan, mutta uskottava se on. Olen salolainen. Suurimman osan elämästäni olen asunut muualla, mutta nyt kotini on Salossa. Se, onko kotini täällä vielä ensi vuonna – tai seuraavana – jää nähtäväksi, eikä sellaisella spekulaatiolla kannata pään sisällä viihtyviä neuroneita vaivata. Koti voi olla käsite, ja niitä voi olla useita. On lapsuuden koteja, henkisiä koteja, ja fyysisiä koteja. Ja ehkä muitakin. Valokuvatorstaissa pohditaan kodin tematiikkaa, ja syksyn alkaessa minä väännän kodin Paul Youngin kasarihitin muotoon: Wherever I Lay My Hat, That’s My Home.