Kesä meni, ja käteen jäi hämmästyttävän vähän konkreettista. Tai ainakin siltä nyt tuntuu. Todennäköisesti käteen jäi paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii hieman aikaperspektiiviä. Mutta se, että kesä on ohi tarkoittaa myös sitä, että on taas aika puhaltaa pölyt kuvauskalustosta, ja pyrhältää baanalle. Vaikka kesä on monille se valokuvaamisen määrällinen nirvana, on se minulle aikaa jolloin kameran suljin ei turhia liiku. Maisema- tai luontokuvia ei juurikaan jaksa kovassa valossa metsästää, ja pehmeän valon kultaiset tunnit ajoittuvat jonnekin pikkutunneille. Eikä tällä iällä enää uskalla kauneusunista tinkiä. Ja ne muutamat pakolliset kesän turistikuvat hoituvat puhelimella ilman suurempaa kaluston raahaamisen tuskaa.
Mutta tulee oi ihana syyskuu. Luonto aloittaa uuden värikkään jakson. Loppukesän kukkijat kilpailevat väreillään hätäisempien ruskailijoiden kanssa, ja kostean ilman lämpötilavaihtelut palauttavat auringonlaskuihin värikirjon. Kaiken lisäksi auringon nousut ja laskut vieläpä ajoittuvat mukavuudenhaluiselle kuvaajalle sopiville tunneille. Puhumattakaan syyskuulle tyypillisten aamusumujen tarjoamista tunnelmapaloista.
Tätä ei saa tulkita väärin. Kesä on mukavaa aikaa. Mutta valoa kuvaavalle sivupersoonalleni syksy on se vuodenaika, joka tarjoaa monipuolisemmat inspiraation lähteet. Tällaisen vuodatuksen jälkeen tarina luonnollisesti pitäisi kuvittaa sumuisen syksyisellä väriloistolla, mutta ei. Syyskuu saa minussa aikaan myös pakottavan tarpeen lähteä kuvaamaan öistä kaupunkia. Ja tällä kerralla pimeys patisti palaamaan entiseen kotikaupunkiini. Maisemiin jossa pikkupoikana vietin aikaa liian paljon. Turun satamaan. Nykyään ei varsinaisille satama-alueille asiattomilla ole asiaa, eikä harrastajavalokuvaajan yölliset inspiraatiomatkat ihan asiaksi riitä, joten sataman valoja oli ihailtava kauempaa. Tällä kertaa pitkän valoitusajan pimeäkohteet tuli haettua Aurajoen rannalta. Tämän blogin periaatteiden mukaan tähän liitetään vain yksi kuva. Muita kuvia muutaman öisen kuvausmatkan tuotoksista lisätään sopivin väliajoin tänne.
Pitkän tauon jälkeen torstaiblogitkin osuivat omiin ajatuksiini ja ajoituksiini, joten tulee ikään kuin lyötyä kaksi härkää yhdellä kärpäsellä. Eli torstaiblogien laiva-aiheeseen mennään lähes mielikuvituksettomasti valokuvalla laivasta. Tosiasiassa moisesta aiheesta saattaisi entiselle pikkupojalle, tai laivapojalle, tulla valinnan vaikeutta, mutta kuvassa näkyvän laivan sukupuun huomioiden, oli valinta lopulta varsin helppo. Samalla kuvausreissulla linssipatterin eteen osuneista muista vesiliikennevälineistä otettuihin kuviin voi tutustua vaikka MarineTrafficin sivuilla.
Kommentointi
Piti siitä tai ei, ja väittävät utopioissaan elelevät sosiaalifilosofit tai osa-aikahihhulit mitä tahansa, perustuu nykyinen elintasomme pitkälti kaupallisuuteen ja kulutukseen. Vaikka joulusesongin ylimarkkinointi puuduttaa, kyllästyttää ja välillä jopa raivostuttaa, en rehellisyyden nimissä voi syyllistää kaupallisia toimijoita siitä, että he tekevät työtään. Peliteoriaan tutustumista tosin heille voisi suositella.
