On taas se aika vuodesta, kun viimeistään pitäisi aloittaa valmistautuminen vuoden suurimpaan kulutustapahtumaan. Aika, jolloin päivittäistavaraketjut kunnostautuvat tv-mainoksissaan tekopirteiden joululatteuksien säveliin sovitettujen yliärsyttävien mainosjingleiden kanssa, ja radiokanavat vaihtavat puhkisoitetut listahittinsä vuosia sitten puhkisoitettuihin joululauluihin. Aika, jolloin erilaiset suoramainostajat toistuvasti ylitäyttävät postilaatikkoani erilaisilla kiiltävillä moniväripainotuotteilla, joista kohdallani hyötyy ainoastaa moisen palamattoman roskan loppusijoituksesta vastaava yritys.
Joululahjastressin kanssa painivien avuksi levy-yhtiöt ovat kaivaneet naftaliinista jokavuotiset kokoelmakliseensä, teinipopparit julkaisseet ensimmäiset joululevynsä, ja smurffit autotuneilleet uudelle levylleen vaadittavan minimimäärän menneitä hittejä. Yhteistä näillä tuotoksilla on se, etteivät ne juurikaan lätynvääntimiä kuluta, mutta eihän se moisten taideteosten tarkoitus lienekään. Helpon pakotien mielikuvituksettomille lahjastressaajille ne osaltaan tarjoavat, ja ovat siten paikkansa hyllyjen pölynkerääjinä ansainneet. Ja ovat ne kuitenkin poliittisesti korrektimpia turhakkeita kuin taannoiset leipäkoneet tai nykyiset kapselikahvikeittimet. Ja kun kaikki muut varmat pettävät, niin ainahan on vaihtoehtona se läheisen huoltoaseman myymälästä aattoiltana ostettu Vihreät Kuulat -rasia.
Erilaiset elektroniikkavalmistajien tuottamat tutkimukset osoittavat, että tämän joulun hittilahja on ilman muuta kyseisten elektroniikkavalmistajien a-tabletti, tai i-pilleri. Näin sen on oltava. Onhan näitä tutkimuksia referoitu sellaisenaan kaikissa valtamedioissa lehdistä televisioon, sosiaalisen median lobbareita unohtamatta. Vaikka tämän vuoden hipsterihitti on ensi vuoden ongelmajäte, kyllä sellaisista varmaankin hetkeksi iloa on. Ainakin yhtä pitkään, kuin niistä Vihreistä Kuulista. Oman detaljinomaisen erikoismaininnan kausimarkkinoinnin hyödyntämisestä ansaitsee ehdottomasti talotekniikkafirma, joka joululahjavinkkinä markkinoi ilmalämpöpumppua. Vaikka en usko, että ilmalämpöpumpusta vuoden joululahjahittiä tulee, osoittaa se kyseisen firman markkinoinnilta huumorintajua.
Piti siitä tai ei, ja väittävät utopioissaan elelevät sosiaalifilosofit tai osa-aikahihhulit mitä tahansa, perustuu nykyinen elintasomme pitkälti kaupallisuuteen ja kulutukseen. Vaikka joulusesongin ylimarkkinointi puuduttaa, kyllästyttää ja välillä jopa raivostuttaa, en rehellisyyden nimissä voi syyllistää kaupallisia toimijoita siitä, että he tekevät työtään. Peliteoriaan tutustumista tosin heille voisi suositella.
Vaikka tästä kirjoituksesta ei ehkä niin voisi päätellä, niin kyllä – jopa minun mielestäni joulu on mukavaa aikaa. Minä en vaan pidä turhanpäiväisestä vouhotuksesta tai markkinoinnilla luodusta keinotekoisesta lahjastressistä. Minä pidän joulusta. Ja Vihreistä Kuulista. Mukavaa ja ennenkaikkea stressivapaata joulun odotusta – mitä ikinä se kellekin tarkoittaakaan.
– jari
Kommentointi
