Se aika vuodesta
Neljä päivää jouluun on, laskin se ihan itse. Ja tuosta avauksesta voi tietysti päätellä kaikenlaista. Varsinkin, kun blogin luonteeseen kuuluu, että kirjoituksen julkaisupäivämäärä näkyy. Änyvei, asiaan.
Kun on ehtinyt jo varteenotettavaan ikään ja elämäntilanteeseen, niin joulun luonne on varsin erilainen kuin joskus ennen. Prioriteetit muuttuvat – lahjat eivät enää ole joulun pääasia, eikä joulu aiheuta mitään paniikinomaisia siivouksia, kaupassa säntäilyjä tai muita turhia stressejä. Edes televisiosta ja postilaatikosta vyöryvät mainokset eivät ärsytä enää. Postilaaatikon vieressä on roskis, ja television mainoksista pääsee eroon kaukosäätimellä. Jouluun suhtautuu paljon aiempaa rauhallisemmin. Poliittisesti korrektina pitäisi varmaan pehmoilla yhdessäolon merkityksellisyydestä ja joulunajan hiljentymisestä. Mutta se olisi vaan sanahelinää. Kyllähän jouluna kylässä käydään, mutta niin käydään muutenkin. Ja saatta joku poiketa kylässä tässäkin mäkipirtissä. Ei joulu sitä asiaa juurikaan muuta. Eikä se minusta sen hiljaisempaakaan tee.
Mutta on jotakin, mikä tässä taloudessa liittyy vain ja ainoastaan jouluun. Niin on aina ollut, ja se perinne tulee säilymään. Kuten niin monella muullakin. Sitä odotetaan, ja se nostaa tunnelman. Jouluruoka. Sitä on tarjolla viikon ajan joulun pyhinä hieman eri variaatiolla, ja kaikkia herkkuja nautitaan täysin estoitta. Ja jouluviikon jälkeen pelkkä ajatuskin laatikoista, kinkusta saatikka rosollista tympii, ja vaaka valittaa, mutta sekin kuuluu perinteeseen. Ylikyllästetyllä olotilalla jaksaa taas seuraavaan jouluun. Hauskaa jouluaa. Syökää hyvin.
Valokuvatorstaissa ihmetellään joulun tunnelmia. Kun tätä kirjoittaessa kinkku on vielä kypsentämättä, ja rosolliainekset kaupassa, niin pitää mennä niillä jouluherkuilla, millä tunnelmaa nostetaan jo nyt. Bonushaasteeseen saatan palata myöhemmin toisen kirjoituksen merkeissä, mutta sen verran voin verhoa raottaa, että usean vuoden ajan olen jouluna osallistunut maailmanlaajuiseen polionvastaiseen kampanjaan, ja niin tapahtuu tänäkin vuonna. Minulla on järjestettävään hyväntekeväisyyskonserttiin neljä lippua, joita en itse käytä. Näillä lipuilla ajattelin yllättää “tuntemattomia”. Jotta yllätyselementti säilyy, niin jätän tuntemattomat tässä vaiheessa vielä tarkemmin määrittelemättä.
Oikein hyvää joulua.
Jari
Kaunis rauhallinen tunnelma kuvassasi.
On helppoa olla kanssasi samaa mieltä joulun perinteistä… Lapset on jo isoja, joten tosiaankin hössötys ja stressi on onneksi pääsääntöisesti takanapäin. Nyt pystyy paremmin jo nauttimaan joulunpyhien rauhallisuudesta ja maukkaista herkuista.
Rentouttavaa ja mukavaa joulua.
Kauniisti kirjoitit. Ja näinhän se menee, rieha ja muu turha jää pois. Vähemmillä kuin seitsemän lajin pipareilla pärjää. Perhe on pah..parasta seuraa. Hyvää joulua sinulle, Jari. P.S, Älä läheta niitä lippuja minulle, vaikka kuinka toivoisin, täältä on niin pitkä matka tulla. P:P.S Tunnelmalinen kuva!