Olen viime kuukausien aikana katsellut videosarjaa, jossa vaihtuvaa vierasta haastatellaan elokuvista, jotka ovat eri tavoilla vaikuttaneet tai jääneet mieleen. Ensimmäinen kysymys, minkä haastattelija esittää on kysymys ensimmäisestä elokuvasta, jonka haastateltava muistaa nähneensä. Kysymys on jäänyt poukkoilemaan omaan päähäni, ja yrittänyt eri kriteereillä siivilöidä kohinan joukosta omaa mahdollista vastaustani. Ja luulen, että olen sen aivokoppani arkistosta löytänyt. Robin Hood. Disneyn animaatioversio vuodelta 1973. Turun Ritzissä.
Haastattelu jatkuu erilaisten eri tavalla vaikuttavien elokuvien ympärillä melko vapaasti keskustellen, ja sarja ei varmaankaan kiinnostaisi suurta yleisöä, mutta entiselle elokuvaharrastajalle se antaa hyviä muistijälkiä ja jopa vinkkejä itselle ehkä tuntemattomiin klassikoihin. Yksi vaikuttavimmista vanhoista klassikoista tuli mieleen vasta valokuvatorstain aiheesta. Tie. La Strada. Elokuva, joka on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Ehkä ensimmäinen elokuva, josta muistan ensin Nino Rotan musiikin, ja vasta sittem Fellinin luoman surumielisen, mustavalkoisen maailman. Kun synopsit paukkuivat edellä kuvatun kaltaisesti, niin lähes pakkohan sitä oli se haastekuvakin käytävä kuvaamassa.
Taisin hieman kaunistella. Ei – kaikki edellä kirjoitettu on ihan totta, mutta lähdin kuvaamaan sumuisia aamumaisemia, en niinkään haastekuvaa. Omat mieltymykseni kuitenkin tuntien, tiesin, että useampi sumun vaivaava tie kameran eteen tulee osumaan. Samoin selvää oli, että kun kameran kanssa lähden liikenteeseen, niin ihan vilkkaimmille moottoriteille en osu. Maavaraisempaa kumipyörää alle, ja kärrypoluille pomppimaan. Sillä periaatteella liikkeelle, ja nyt flashiä kaivellessa haastekuvaksi valikoitui itselle niin tuttu tie. Itseni yllättäen kuitenkin sen verran myöhäisenä versiona, että auringon lämmittävä vaikutus oli alkanut jo hajoittamaan sumua, jolloin ylämaan ladytkin pääsivät kuvaan.
Kommentointi
